Jokin aikaa sitten työmatkani varrelle ilmestyi tällainen kyltti.
"Kaikille niille jotka kuolevat tällä tiellä ja joita kukaan ei muista"
Kun näin tuon viestin ensimmäistä kertaa nousi pieni pala kurkkuun. Avenida 5 de Febrero, jota pitkin rullaan töihin ja takaisin on yksi Querétaron ruuhkaisimmista tiestä. Itse asiassa se on moottoritie San Luis Potosiin sekä Mexico Cityyn ja siksi yksi kaupungin tärkeimmistä kulkureiteistä. Aamuisin 7.30 ja iltapäivällä 17.00 ruuhka on pahimmillaan bussien, rekkojen, taxien ja muiden autolla liikkuvien työmatkalaisten rynnätessä kauhealla kiireella kuka minnekin. Seassa säntäilevät jalankulkijat sekä pyöräilijät, joille ei autoilijoiden kunnioitusta heru. Mieleni niin tekisi laittaa Jukkiksen Lunkki Kuskin soimaan repeatilla jokaisen stereoista, jospa se hillitsisi hieman raskasta kaasujalkaa.
En ole tähän päivään mennessä todistanut suuria vahinkoja tai yliajoja, mutta päivittäiset läheltä piti -tilanteet muistuttavat siitä miten pienestä kaikki on kiinni. Duunimatkalla tunnen suurta myötätuntoa kaikkia jalankulkijoita ja kanssapyöräilijöitä kohtaan ja toivotan heille mielessäni turvallista matkaa. I feel you.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti