tiistai 30. heinäkuuta 2013

Sopeutuminen

Maiseman vaihto noudattaa kohdallani aina samaa kaavaa: se on jännää, mutta myös pelottavaa. Samalla kun on innoissaan uudesta ympäristöstä, tutkii ja ihmettelee ja yrittää sopeutua, mieli palaa silti takaisin sinne mistä lähti ja vertailee kaikkea uutta vanhaan. Sopeutuminen tapahtuu vähän kerrallaan, pieninä askeleina. Kun saavun uuteen maahan tai kaupunkiin haluan nauttia siitä miettimättä muita paikkoja ja olemalla toisaalla jatkuvasti. Tässä hotellihuoneessa istuessani ja auringonlaskua katsoessa tunnen olevani oikeassa paikassa, juuri nyt ja tässä. Tiedän, että pystyn tekemään kotini minne tahansa.

Auburn Hillsin keskustassa iltakävelyllä
Rakastan sitä tunnetta kun voi aloittaa kaiken alusta uudessa paikassa. Kun ei tiedä missä tulee olemaan muutaman kuukauden päästä, mitä tekemässä ja kenen kanssa. Kyllästyn helposti rutiineihin ja samoihin kaavoihin ja asuessani pitkään samassa maassa tai kaupungissa yritänkin löytää aina uusia paikkoja, ihmisiä ja uutta tekemistä. Paikalleen jumittuminen ja oravanpyörään putoaminen ovat ahdistavia ajatuksia, joille en suo liikaa tilaa päässäni. Tässä hetkessä on kaikki hyvin ja se on ainoa asia mikä merkitsee.



Tämän alkuhöpötyksen tarkoitus oli sanoa, että alan jo vähitellen sopeutumaan tänne Gringolandiaan ja jenkkien tavoille. Itseasiassa olen jo tykästynyt Michiganin luontoon ja maisemiin, mutta monet asiat kuten XXL -kokoiset burgeriateriat koettelevat hieman ymmärrystäni, mutta toki sellaistakin on jo kokeiltu. Maassa maan tavalla kuitenkin. Näistä lisää myöhemmin, nyt kerron mitä muuta on tullut puuhailtua viime päivät.

Tein päätökseni ja päätin investoida pyörään. Vaikka se teki aikamoisen loven budjettiin niin nyt mennään sitten vaikka kaurapuurolla seuraavat kuukaudet kunhan saan vain polkea pyörällä mielin määrin. Jorma nouti myös omansa lauantaina ja sunnuntaina lähdimme testaamaan kaunokaisia. Vaikka täällä on loistavat pyöräilymahdollisuudet niin maastopyöräreitit ovat aivan liian helppoja. Saa nähdä miten ne tulevat kestämään Meksikon vuoristomaaston.

my new ride: Giant Tempt 5
Ulkoilureittejä ja puistoja on täällä niin paljon, että meille iski valinnanvaikeus. Lähdimme ensin seuraamaan Clinton River trailia, joka on 16 mailia pitkä, kevyen liikenteen ulkoilureitti.

suoraan suohon

Clintonin traililta siirryimme Stony Creek Metroparkiin, joka on valtava ulkoilupuisto järvineen, rantoineen, metsineen ja maastoreitteineen.



sadepilvet kerääntyivät järven ylle


Järven ympärillä oli lukuisia piknik paikkoja, joista löytyi pöydät, tuolit ja grillit. Pehmeä nurmikko tuntui kuitenkin mukavammalta ja nurtsilla löhöillessä repussa litistyneet mantelivoi-banaanileivät maistuivat gourmeelle.



Kokeilimme myös vähän off roadia. Ihan kivasti meni, mutta nämä reitit ovat turhan nynnyjä, koska tiet on tehty valmiiksi eikä jyrkkiä, oikeasti kivisiä mäkiä ole.

off road trail
Tässä muutama kuvan maaliskuiselta Sierran reissulta, jossa maasto oli hieman haastavampaa.

60 kilometriä +40C asteessa

mäkeä vaan ylöspäin

Stony Creekistä palasimme kotiin juuri ennen myrskyn puhkeamista. Mittariin kertyi yhteensä 60km ja 3,5 tuntia pyöräilyä. Olimme nälkäisiä kuin pienet sudet, joten lähdimme testaamaan kuuluisan burgerimestan XXL -annoksineen. Oli kyllä unohtumaton elämys... Siitä lisää myöhemmin!


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti